Huumorilla höystetty kertomus rankkasateen aiheuttaman vesivahingon rajaamisesta ja kuivattamisesta työntekijän omin sanoin kerrottuna
Työpäivä alkoi olla paketissa ja suunnittelin jo kotiinlähtöä. Pihalle vilkaistessani hämmästelin sitä, miten synkältä ulkona yhtäkkiä näytti, vaikka oli keskikesä. Saman tien asiakkaan kiinteistömanageri soitti ja sanoi, että lähistöllä sijaitsevalla hotellilla on tilanne päällä. Hän ei vielä tiennyt tilanteesta enempää, mutta pyysi, että menisimme heti paikalle. Hälytin pari työkaveria valmiuteen ja ajoin itse suoraan kohteelle.
Kaupungin keskustassa oli outo tunnelma, näin matkalla useita juuriltaan kaatuneita puita, irronneita oksia tuntui olevan kaikkialla, vettä virtasi pitkin teitä ja ihmiset tuntuivat vain seisoskelevan ja ihmettelevän. Vettä satoi edelleen. Hotellilla kiinteistönhoitaja oli vastassa ja kertoi keskustan yli pyyhkäisseestä äkillisestä myrskystä. Tästä saattaa tulla tiukka viikko, ajattelin mielessäni, kun lähdin seuraamaan kiinteistönhoitajaa hotellin katolle.
Ensimmäinen raju tuulenpuuska oli pyyhkäissyt hotellin katon päällimmäiset rakenteet osittain irti ja heti sen perään oli alkanut tulla vettä taivaan täydeltä. Nopeasti sovittiin, että kattoalan urakoitsija alkaa pikavauhtia järjestämään väliaikaista suojausta vesikatolle ja me keskitymme rajaamaan vahingon leviämistä sisällä. Ylimmän kerroksen käytävälle astuessa oli helppo päätellä, että vettä ei todellakaan ollut satanut hissukseen, vaan tällä kertaa sitä oli saatu kunnon kaatosateen muodossa. Sitä lirisi ja lorotti monesta paikasta pitkin käytävää ja käytävän litimärällä kokolattiamatolla kävellessäni muistin nopeasti, että enpä tosiaan vielä vaihtanutkaan turvakenkiä jalkaan, olinhan päättänyt käydä ensin nopeasti katsomassa yleistilanteen. No, nyt se oli katsottu ja samalla olin saanut ohuet ja pohjasta haljenneet lenkkarinikin kastumaan. Eikä siinä muuten mitään, turvakengät löytyivät kyllä autosta – mutta miellyttävämpi niitä olisi ollut käyttää kuivien sukkien kanssa.
Apuvoimien ehdittyä paikalle totesimme yhdessä, että ylin kerros oli kastunut pahasti ja siellä olisi remonttia ja kuivauksia joka tapauksessa edessä, mutta koska vesi ei ollut vielä levinnyt alemmas, oli järkevää keskittyä huolehtimaan, ettei se leviäisikään. Aloimme nopeasti imuroida vettä ylimmän kerroksen lattioilta, järjestimme pahimpiin vuotopaikkoihin kaukaloita ja suojasimme irtaimistoa kastumiselta. Kerrosta kiertäessämme huomasimme, että alakatto vaikutti tietyin paikoin erityisen märältä ja painavalta – puhkoimme kattolevyyn näihin kohtiin kunnon reikiä, jotta pystyimme päästämään välikatolle lammikoituneet vedet hallitusti alas ja saatoimme myös imuroida sitä vesi-imurilla suoraan näiden reikien kautta. Oli vähän harvinaisempi kokemus imuroida kattoa lattian sijaan.
Puoleen yöhön mennessä tilanne alkoi olla niin hyvin hallinnassa, että purkutöitä voitaisiin hyvin jatkaa aamulla. Riittävä ensiapukuivaus oli asennettu, ja kuivaimet ja puhaltimet jäisivät paikalle hurisemaan ja tasaamaan tilannetta. Työpäivä alkoi siis olla paketissa ja aloin suunnitella kotiinlähtöä. Pihalle vilkaistessani hämmästyin sitä, miten valoisalta ulkona näytti, vaikka oli keskiyö.
Tarvitsetko nopeasti apua kiinteistövahingon hoitoon?
Ota yhteyttä Polygonin 24/7 hätäpäivystykseen 020 7484 00!
